Kun koira sairastaa

Meidän mummokoira, Nita on 13- vuotias vanhus. Se on ollut koko ikänsä todella terve koira. Eläinlääkärissä se on käynyt vain rokotuksissa ja hammashuolloissa. Viime vuoden lopulla alkoi ajanjakso, jolloin Nita oli lähes kokoajan kipeä. Kun yhdestä vaivasta päästiin, tuli melkein samantien joku toinen vaiva. Eläinlääkärissäkin kävimme harva se viikko. Vähän väliä Nitalla oli joku lääkitys. Keväällä Nitan vointi koheni ja oikeastaan eiliseen saakka kaikki on ollut hyvin.

Eilen iltapäivällä Nita oksensi muutaman kerran. Sinänsä outo juttu, kun se oli syönyt viimeksi aamulla. Pian oksentaminen vaihtui sisälle ulostamiseen. Pentuaikojensa jälkeen Nita ei ole koskaan tehnyt mitään sisälle, joten sisälle ulostamisestakin voi jo päätellä, ettei kaikki ole hyvin. Iltaruokansa Nita söi kuitenkin ihan normaalisti. Tänään aamulla olokuoneessa odotti kaksi ripulikakkaa. Aamuruoka kuitenkin maistui mummelille ja aamulenkilläkin se oli ihan oma itsensä, käveli ikäänsä sopivalla arvokkuudella, eli hitaasti.

Puolilta päivin Nita teki sisälle ulosteen, jonka seassa oli vähän verta. Silloin katsoin parhaaksi soittaa eläinlääkärille. Siihen aikaan lauantaina ei eläinlääkärille tietenkään saanut enää aikaa. Sovin eläintenhoitajan kanssa, jonka kanssa juttelin puhelimessa, että seuraillaan tilannetta, kun koira kuitenkin on oma itsensä. Jos tilanne huononee, pitää minun soittaa päivystävälle eläinlääkärille.

Elänlääkärille soittoni jälkeen Nita on voinut hyvin. Tosin se nukkuu, mutta niin se tekee yleensäkin päivisin. Nitan normaali päivä sisältää kaksi ruokailua, ulkolenkit ja muun ajan se nukkuu. Äsken se kävi juomassa vettä ja joikin pitkän tovin. Hyvä merkki minusta!

Koiran, tai minkä tahansa lemmikin, kanssa on samoin, kuin pienen lapsen: sairaudesta on vaikea ottaa selkoa, kun koira ei osaa kertoa ihmisen kielellä oireistaan. Kysymykseen "mihin sinua sattuu?" olisi niin kiva saada vastaus. Helpottaisi kummasti diagnoosin tekoa.